28.4.2008
Säkkejä siellä, säkkejä täällä, Suski ja Tea hyppii säkkien päällä! =) Olemme saaneet ihanan paljon lahjoituksia kirpputorimme pyörittämiseen. Kiitos kaikille lahjoituksia antaneille! Ihmisten avustaminen Viipurissa ja sen ympäristössä on pääsemässä pikkuhiljaa vauhtiin. Harmaita hiuksia vain aiheuttaa tulli säädöksineen (rajan yli on lupa viedä 35 kg/hlö/kk). Eli varastomme täyttyy nopeammin kuin tyhjenee. Eläinsuojeluasioista hyvin perillä olevat hiiret pitivät taas tuttavallisesti majaa talven yli varastossamme ja niinpä meidän olikin pakko ponnekkaasti etsiä ratkaisuja kaiken ylimääräisen tyhjentämiseksi varastostamme tulevaa talvea silmälläpitäen.
Olemme hakeneet netistä tahoja, jotka tekisivät kanssamme samankaltaista työtä, suurella sydämellä ja ennenkaikkea lahjoittajille annetut lupaukset lunastaen. Nyt olemme löytäneet toimivan ja rehellisen yhteistyökumppanin Ohi Älä Käy ry:stä Helsingistä http://www.katulapsiapu.fi/. Toivomme, etteivät lahjoittajamme pahastu osan meille tulleista vaatelahjoituksista mennessä Viipurin asemesta Viroon. Siljorannan pariskunta on löytänyt sieltä lukuisia hädänalaisia perheitä ja avunpyyntöjä tulee työnsä edetessä ja sanan kiiriessä koko ajan lisää. Koska rajan ylittäminen Venäjälle ison vaatelastin kanssa on mahdoton tehävä, valutamme ihmisapua myös Viroon, jonne avun vienti on helpompaa. 21.4 kävivät Suski ja Tea henkilökohtaisesti tapaamassa Lauri Siljorantaa ja viemässä ensimmäiset pestyt ja lajitellut vaatesäkit Viroon vietäväksi. Vaihdossa saimme ruokaa ihmisille Viipuriin vietäväksi. Eli ilo oli molemminpuolinen. =) Tätä yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Edelleen laitamme Viipuriin avustuksia hädänalaisen perheen tarpeita vastaavasti sitä mukaa, kuin tulli vain suinkin touhujamme suopeasti katsoo. Toinen väylä kulkee Siljorantojen ystävällisellä avustuksella Viroon. Yllä mainituilta nettisivuilta löytyy heidän matkakertomuksiaan.
Luonnollisesti pääpainomme eläinten avustamiseksi Viipurissa on edelleen ja pysyy. Koiranruokatilanteemme on tällä hetkellä valitettavan surkea. Koirien kuivamuonaa on vain muutamia kymmeniä kiloja. Toivotaan, että tähän on tulossa pikainen apu jostakin. Sivuilta www.viipurinkoirat.fi voitte käydä katsomassa viipurilaisia kotia etsiviä koiria ja niistä eteenpäin kertomalla helpottaa viipurilaisen eläinsuojelutyön taakkaa. Apuamme tarvitaan siis edelleen. Ja työ jatkuu!
Talvi 2008
Kuten esittelyssämme olemme todenneet, emme halua sulkea silmiämme myöskään Viipurin vähäosaisten ihmisten avuntarpeelta. Tähän asti lähes kaksivuotisen toimintamme matkan varrella olemme toimittaneet apua koiratarhoille suunnattujen kuormien muassa. Olemme saaneet runsaasti suoraan tietyille henkilöille osoitettuja varustekasseja, jotka ovat matkanneet perille kuriirimme Leenan kyydissä. Olemme myös lykänneet kirpputorimme ylijäämävaatteita, kenkiä ja astioita sitä mukaa, kuin kyytiin vain on mahtunut.
Nyt on aika astua tämän avustustyön tiimoilta aimo askel eteenpäin ja ryhtyä avustamaan myös ihmisiä organisoidummin. Tarve syntyi oikeastaan varastomme väärästä virtaamissuunnasta. Varaston seinät pullistelevat jätesäkeistä, joissa olevat vaatteet haluaisivat lämmittää vähäosaisia ihmisiä ja kengät suojata pieniä varpaita. Tilannetta tuskailtuamme päätimme tarttua härkää sarvista ja alkaa etsimään itsellemme avustuskohdetta Viipurista.
Parhaillaan haemme apua vailla olevaa laitosta ja puntaroimme mahdollisuuksiamme matkata myös Viipurin ympäristössä oleviin köyhiin kyliin avustuskuormiemme kanssa. Tavoitteenamme on löytää ne ihmiset, aikuiset, lapset ja vanhukset, jotka ovat vielä täysin vailla apua. Pakostakin näillä matkoilla varmasti törmää kylissä apua tarvitseviin eläimiin, joten nämä matkat varmasti ovat henkisen kuormituksensa osalta vertaansa vailla. Mutta kun veri vetää avustustyöhön, niin kutsua on kuultava ja niin sitä mennään!
Edelleen toimintamme jatkuu eläinten auttamisrintamalla entiseen malliin. Apua Viipurin koiratarhoille menee meiltä vähintään kerran viikossa tahtia. Edelleen vastaanotamme ilomielin kaikenlaisia lahjoituksia, myytävää kirpputorille, ruokaa eläimille ja ihmisille, hygieniatarvikkeita... kaikkea, mitä jokaisesta kodista löytyy. "Parhaat palat" käytämme jatkossakin kirpputoripöytämme kautta yrittäen muuntaa ne rahaksi, joka käytetään työhömme Viipurissa. Rahalla hoidetaan huonokuntoisia eläimiä, ostetaan loishäätölääkkeitä sekä eläinten ruokaa. Jatkossa rahaa tullaan käyttämään myös tähän ihmisten avustustyöhön. Todennäköisin tarve syntyy hygieniatarvikkeiden hankinnasta.
Aasit Viipurista Suomeen
23.1.2008 nähdyssä 45 minuuttia dokumentissa kerrottiin Olgan tuoreimpia kuulumisia Viipurista. Kuvissa vilahtivat myös Kirilovin kauhutarhalta pelastetut aasit. Aasien karanteeniaika Olgan luona on nyt päättymässä ja siirrymme aasien tuonnin suhteen asteen lähemmäksi määränpäätä. Aaseista otetaan verikokeet ja paperiasioita aletaan järjestämään.
Kavioeläinten maahantuonti ei ole likimainkaan yhtä yksinkertaista kuin koirien tai kissojen. Kustannukset tulevat nousemaan yli tuhannen euron/korvapari. Ainakin toiselle aaseista on jo koti. Toisen aasin suhteen päätöksiä kodinetsintätilanteesta tulemme tekemään vasta aasien tultua Suomeen ja oman eläinlääkärimme todettua heidän kuntonsa.
Tammikuu 2008
Hyvää alkanutta vuotta kaikille eläintenystäville ja etenkin toimintamme tukijoille.
Viime vuosi oli työntäyteinen ja paljon erilaisia eläinkohtaloita saimme kokea. Tämä vuosi on varmasti pitkälti edellisen kaltainen ja uurastuksemme jatkuu osapuilleen samassa muodossa kuin tähänkin asti. Vappuna -08 toimintamme täyttää kaksi vuotta ja olemme aikaansaannoksistamme ylpeitä. Tätä työtä on ollut ilo tehdä!
Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia toimintaamme tukeneita. Kaikkia emme tässä voi luetella, mutta Painokarelia ja Tuija mahdollistivat loppuvuoden kalenterilahjoituksellaan meille suuren määrän euroja, joilla tukea Viipurin kodittomia eläimiä (loput kalenterit nyt alennusmyynnissä).
Tampereen Mervi on ajanut satoja ja taas satoja kilometrejä täyteen pakatulla autollaan Tampereen ruokakeräyksessä Viipurin kodittomien eläinten hyväksi kertyneitä ruokasäkkejä oman kotinsa varastoista meidän välivarastoomme, josta ne taas ovat jatkaneet matkaansa Viipuriin. Kyse on mittavasta ruokamäärästä, jonka turvin olemme päässeet aimo harppauksen eteenpäin. Unohtaa ei sovi myöskään samaan kuormaan mahtuneista pantoja, hihnoja, leluja, kuppeja ja sitä suurta kasaa loishäätölääkkeitä, jotka tämän keräyksen rahalahjoituksilla oli hankittu. Iso kiitos kaikille Tampereen alueella keräykseen osallistuneille, apunne on mennyt perille.
Haluamme kiittää myös Nelosen uutiskanavaa Retun ja Reetan hienosta huomioimisesta. Retun ja Reetan alkuperäistä, oikeaa omistajaa ei löytynyt, mutta ihana, uusi, yhteinen koti löytyi. Reetan pennutkin ovat jo omissa uusissa kodeissaan ja voidaan todeta: "loppu hyvin, kaikki hyvin".
Iso kiitos myös nimettömänä pysyvälle eläinruokatehtaalle, jonka säilöistä olemme saaneet useita lavallisia koiranmakkaraa, niiden tarjoama ravinto etenkin pennuille ja toipilaille on ollut ensiarvoisen tärkeätä.
Kiitos myös jokaikiselle meidän kauttamme kulkeneelle eläimelle kodin antaneelle. Rakastakaa heitä sydämenne pohjasta, he ovat sen ansainneet.
Unohtaa emme halua myöskään lukuisia muita meille lahjoituksia tehneitä. On tullut ruokaa (niin ihmisille kuin eläimillekin), kirpputorilahjoituksia, koira- ja kissamaisia tarvikkeita, lääkkeitä sekä makuualustoja (erityiskiitos tässä kohdin taas Merville Tampereelle upeista, paksuista makuualustoista, joita hän on tehnyt kymmenittäin).
Näin mahtavaan tukijoukkoon turvautuen on helppo hypätä alkaneen vuoden tarjoamien haasteiden kimppuun. Kodittomat eivät Viipurista lopu, mutta eipä lopu avustustyömmekään! Täältä tullaan vuosi 2008 ja sen tarjoamat haasteet!
Mistä kaikki alkoi
22.4.2006 kävimme Viipurissa Viipurin Koirat ry:n vieraana katsomassa paikan päällä tilannetta ja samalla veimme ensimmäisen avustuskuorman. Käyntimme myötä päätöksemme antaa apua Viipuriin vahvistui. Tämän jälkeen viikoittain Kouvolasta Viipuriin matkaavaan henkilöautoon on laitettu lahjoitus meiltä, Viipurin Enkeleiltä.
Avustuskuormamme Viipuriin, huhtikuussa 2006
Matkan aikana syntyi voimakas tarve auttaa juuri joitain tiettyjä yksilöitä. Ilo oli ylimmillään, kun saimme kaksi ensimmäistä mieleemme painuneista tänne Suomeen hoidettavaksi.
LICCA, MUSHU, VESA, DOBI...
...tässä vasta työmme alkupää. Kaikki kurjuus löi vasten pläsiä ihan alkumetreillä.
Ensimmäiset Suomeen hoitoa saamaan tulleet koirat olivat Licca, 3kk ikäinen keskiaasianpaimenkoiran pentu, jolla oli riisitauti sekä Mushu, noin 5-vuotias rottweilernarttu, jonka polkuanturat olivat auki ja takajaloissa jotain muutakin kummallista. Viipurin koiratarhan tarjoamissa olosuhteissa näitä ei kerta kaikkiaan saatu hoidettua terveiksi, joten päätimme auttaa.
Licca ja Mushu, kuten kaikki kauttamme kulkevat eläimet vietiin ensitilassa heidän saavuttuaan eläinlääkärin tarkistukseen.
Licca sai lääkettä kipuihinsa, antibioottikuurin punoittavan nahkansa vuoksi sekä tarkat ruokintaohjeet. Licca keräili voimia Arposen Ninnin luona Löytöeläinkoti Reporannassa ja on nyt uudessa kodissa.
Mushun ennuste olikin sitten huonompi. Diagnoosi oli: todella paha nivelrikko molemmissa lonkissa, sekä etujalkojen polkuanturoissa syvät haavat. Koira oli hyvin kivulias jaloistaan ja reagoi lääkärin tutkimiseen, niin kuin voit kuvitella kipeän rottweilerin reagoivan. Eläinlääkärin ja kolmen enkelin yhteisellä päätöksellä Mushun lyhyt polku täällä Suomen kamaralla saatettiin päätökseen. Kuka tietää, minkälainen elämä olisi ollut Viipurissa Mushulla edessä?
Mushu. Joskus suurinta rakkautta on päästää pois.
Vesa oli ensimmäinen kissatuontimme ja hän tuli tänne yhtä matkaa Dobi-koiran kanssa. Molemmat saivat omat kotihoitopaikkansa Kotkan suunnalta. Vesa on kaikin puolin terve, komea, ystävällinen harmaa kolli.
Dobi pehmitti sydämemme ja sitä kautta tiensä luoksemme surullisen tarinansa vuoksi. Tämä 3kk ikäinen karvalapsi oli pelastettu turhautuneiden ihmislasten käsistä, kerrostalon porraskäytävästä. Siellä Dobia oli kidutettu pahemman kerran. Jäljet kertovat karua kieltään siitä, miten ihmisten armoilla eläimet ovat. Dobi kuntoutui ja on nyt uudessa kodissa.
Julia tuli käsiimme hieman toiseen tapaan. Hänet oli jo tuotu Suomeen omaan kotiin, mutta kodissa tultiinkin toisiin aatoksiin ja Julia tarvitsi pikaisesti katon päälleen. Onneksi yksi enkeleistämme pystyi rientämään apuun ja Julia otettiin hoiviimme. Julia löysi myös uuden kodin.
Lokakuussa 2006 teimme seuraavan matkan Viipuriin. Kuvia reissuiltamme voit katsella kuvasivulla.